Minä

Olen Veera Perälä, 18-vuotias juoksija Seinäjoen Nurmosta, ja mua ärsyttää suunnattomasti noin tylsä tekstin alotus. Pahoitteluni. Se olen siis minä, joka vuodattaa teille ajatuksiaan urheilusta ja elämästä sen rinnalla, niin hyvässä kuin pahassa.

Pystyn kuvailemaan (ja muistamaan) jokaisen askeleen kisan ajalta, mutta itseni kuvaileminen tuntuu vaikeammalta. Kolme minua hyvin kuvaavaa sanaa ovat epätäsmällinen, temperamenttinen ja huumorintajuinen. Olen hyvin harvoin ajoissa, ja teen kaiken viime tipassa tai liian myöhään, mutta hyvän tuurini ansioista selviän asioista suurin piirtein hyvin. Suhtaudun kaikkeen ensin naurahtaen, oli asia mikä hyvänsä. Sen jälkeen mietin hetken, ja isossa osassa tapauksia nauran pian lisää. Toisinaan temperamenttisuuteni pääsee valloilleen, ja musta tulee todella ärsyttävä, vaikkakin omasta mielestäni heitän ihan hyviä argumentteja. Yleensä. Vahvuuksiani ovat keskustelu- ja sovittelutaitoni, itseeni ja haaveisiini uskominen, sekä seikkailunhaluni ja avoimmuuteni uusille asioille. Kaiken mihin ryhdyn, teen täysillä.

Juoksemisen lisäksi pidän itseäni hyvänä kirjoittajana. Isäni sanoo, että osaan kirjoittaa paremmin kuin juosta, mutta itse en ole hänen kanssaan aivan samaa mieltä. Lähinnä kirjoitan novelleja ja tietenkin näitä blogitekstejä, ja haaveenani on joskus julkaista kirja tai kaksi. Pidän myös eläimistä, ja mulla onkin kotona kaksi kania, Hekla-Pöpenä ja Alaska Kekkula, sekä fieldspanieli Rasmus.  Kirjoittamisen, urheilun ja eläinten lisäksi kiinnostuksenkohteitani ovat psykologia ja kielet, erityisesti ruotsi. Rakastan Netflix-sarjoja, kanapastaa ja pensasmustikoita.

Aloitin lukio-opinnot syksyllä 2016 Kuortaneen urheilulukiossa, mutta ykkösvuoden jouluna muutin takaisin kotiin, ja jatkoin opintojani Nurmon lukiossa kotipaikkakunnallani. Suunnitelmissani on valmistua ylioppilaaksi keväällä 2019 ja mahdollisen välivuoden jälkeen lähteä opiskelemaan psykologiaa vielä tuntemattomaan kaupunkiin.